Istun sängyssäni, pesen hampaitani ja katselen ikkunasta ulos. Aurinko nousee ja valaisee lumista maisemaa. Hiljaisuuden voi aistia. Olo tuntuu jokseenkin nihkeältä ja koen, että sieluni on jossain ulottumattomissa. En muista kuinka monta päivää olen ollut etäinen sieluni kanssa, vaikka enemmän kai on siitä kyse, olenko kuunnellut tai pystynyt kuuntelemaan sieluani vai olenko antanut egoni möyhkätä kunnolla.

Samalla hetkellä aivan ikkunan vierestä lentää harakka. Harakka ei ole mikään harvinainen lintu, mutta asuntoni ympäristössä harakoita ei ole tai ei ainakaan minun silmiini niitä ole osunut. Henkilökohtaisesti itseäni lähimpinä lintuina ovat varikset, korpit ja pöllöt. Hetki tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka se oikeasti oli ohi sekunneissa. Sillä hetkellä tunsin ajan pysähtyvän ja tiesin, että tämä oli tarkoitettu viesti minulle ihmettelyyni sielun kaukaisuudesta.

Harakalla on monia erilaisia merkityksiä. Omalla kohdallani tämä kertoi vahvasti siitä, että tulen lähitulevaisuudessa näkemään illuusioiden lävitse. Pieni aavistus minulla jo onkin mihin se liittyy. Seksuaalienergian tasapainottuminen maskuliinin ja feminiinin välillä resonoi myös vahvasti. Se, että olen mielestäni kaukana sielustani, on taas yksi egon luomista illuusioista.

Tämän tapahtuman jälkeen lähdin maalaamaan ja pysähdyin tervehtimään sukulaistani.  Astuin autosta ulos ja silmäni kiinnittyvät puoliksi syötyyn rotanpoikaseen. Minua alkoi naurattamaan, koska tässä muutaman viikon aikana olen käsitellyt sellaisia tunteita, että todella tuntuu, että pää puuttuu ja suolet ovat ulkona! Selkeä viesti jälleen minulle, että kovaa menoa on luvassa edelleen. Tämä merkki kertoo myös siitä, että nyt on siivottava kotona kaikki paikat kunnolla ja poistaa ylimääräiset tavarat ja sotkut. Kirkas mieli ja sielu auttavat voimaan paremmin.