Tilaa uutiskirjeTunne luontosi
Ponta de Pico uinuu hiljaista unta Portugalissa, Hekla odottaa helvetinporttiensa aukeamista Islannissa ja Nyiragongon h-hetki lähestyy Kongon demokraattisessa tasavallassa. Kala syö hyönteisen, karhu syö kalan. Luonto on raaka ja luonto näyttää meille toimillaan, miten tasapaino säilytetään. Luonto tekee ainoastaan välttämättömän säilyttääkseen tasapainon.
Hirmumyrsky ei riehu tarpeettoman kauaa, vesitulvat jatkavat menoaan esteistä huolimatta siihen asti, kunnes tarpeellinen on tehty. Susi syö hotkien ainoastaan nälkäänsä ja samoin ilves ja muut eläimet. Oli kyse sitten tulivuoren purkauksista, hirmumyrskyistä, maanjäristyksistä tai muista vastaavista luonnonmullistuksista, on niissä aina jotain hyvin pelottavaa ja kiehtovaa. Eläinten hurjat reviiritaistelut nostattavat meissä jotain alkukantaista pintaan.
Sama koskee ihmistä, olemme osa luontoa, halusimme tai emme. Tärkeintä spirituaalisella matkallamme on tuntea oma luontomme ja antaa sen tulla näkyviksi. Jos omaa luontoaan yrittää tukahduttaa tai sitä ei uskalla katsoa silmästä silmään, tukahtuu elinvoimamme ja tukahdutamme tärkeän osan itsestämme. Osa meistä kuolee ja tasapainomme järkkyy.
Tukahdutettu viha on kuin uinuva tulivuori, jota ei pysty ennustamaan milloin se purkautuu. Piilotettu suru tuntuu valtameren syvyiseltä ja tuntuu kuin sinne vajoaisi ja hukkuisi. Asioiden hyssyttely ja piilottelu tulee lopulta näkyviin ja purkautuu pelottavallakin tavalla. Kaikki yltiöpositiivinen päälle liimattu valitettavasti rapisee ajan myötä ja silloin ihmettelemme miksi pelkkä positiivinen ajattelu ei vienytkään meitä mihinkään.
”Luonto toimii niin kuin luonnon kuuluu toimia. Olemme osa luontoa, mutta meille on joku suurempi voima saattanut käyttöömme tietoiset valinnat .”
Miksi niin moni meistä henkisellä polulla olevista haluaa kiillottaa kaiken olemisen hyvyyteen, pyhyyteen ja positiiviseen? Mikä oman luonnon tuntemisesta tekee pelottavan ja niin vastenmielisen?
Luonto toimii niin kuin luonnon kuuluu toimia. Olemme osa luontoa, mutta meille on joku suurempi voima saattanut käyttöömme tietoiset valinnat ja voimme valita aina jokainen hetki, laajennammeko tietoisuuttamme vai piilotammeko itsemme positiivisuuden harhaan, joka ei herätä meissä mitään ja ylläpitää luontomme tukahduttamista.
Uskallatko sinä katsoa vihaasi, mustasukkaisuuttasi, alemmuudentunnettasi, suruasi ja muita negatiivisia tunteita silmästä silmään? Uskallatko antaa sen kivun ja häpeän viedä sinut jonnekin alkukantaiseen paikkaan, joka pelottaa helvetillisesti ja jopa lamaannuttaa sinut? Jos uskallat, loistavaa, koska se on osa luontoasi ja ainoa tie ”valaistumisen” hetkiin. Tiedätkö sen alkukantaisen tunteen, joka tuntuu siltä, että tulemme hulluksi, jos päästämme sen vapaaksi!
Me ihmisinä olemme siinä etuoikeutetussa asemassa, että meille on annettu valinnan mahdollisuus ja pystymme laajentamaan tietoisuutta. Kaikki on meistä kiinni. Jos syömme eläimen lailla vatsamme kerralla täyteen tai harrastamme seksiä eläimen lailla, ei meitä mikään erota tuosta eläimestä, vieteistä ja nukumme silloin syvässä unessa.
Joten kysymys kuuluu: Miten sinä pystyt tietoisesti valjastamaan luontosi niin, että se tuo tasapainoa maailmaan ja omaan elämääsi? Meillä on mahdollisuus tuntea oma luontomme esim. viha rakentavasti, eikä hajottavasti. Uskallus antaa surun purkautua kyynelein, jotka valuvat sadevesipisaroiden lailla taivaalta. Meidän valintamme antaa tunteemme purkautua tulivuoren lailla raivoisasti ei tuo harmoniaa mihinkään, vaan horjuttaa tasapainoa. Mutta, kun osaamme purkaa vihamme tietoisesti, niin se versoo paljon harmoniaa ympärillemme ja luontomme tulee tunnetuksi. Tämä koskee kaikkia negatiivisia tunteitamme. Me voimme myös tehdä tietoisen valinnan jäämmekö kiinni vihaan tai muihin pelottaviin tunteisiin kiinni ja jauhamme niitä vuosikymmeniä.
Sielu on tullut tänne tekemään oppimiskierroksen kehityksessään ja mikä muu se voisikaan olla ihmismatkassa, kuin oman luonnon tunteminen. Tulivuoren tuhka ravitsee ja auttaa luontoa jälleen uudestaan kukoistamaan purkauksen jälkeen. Sama koskee meitä ja sitä, kun olemme käsitelleet ja uskaltaneet kokea pelottavankin puolen itsessämme. Me olemme tuon kokemuksen jälkeen jälleen vapaita kukoistamaan ja olemme jälleen ottaneet askeleen edemmäksi matkallamme. Miten ravittu ja kukoistava olo meillä onkaan tämän kaiken jälkeen! Olemme jälleen valmiita kukkimaan!
Sielun kuuluu oppia, koska sillä on se tehtävänään tässä maailmassa. Tuntemalla oman luontomme, annamme myös sielullemme mahdollisuuden kasvaa ja mahdollisessa seuraavassa inkarnaatiossa olemme jälleen askeleen tietoisempia.
Innostavaa matkaa luontoosi!
Rakkaudella,
Laura
P.S. Tietoinen valinta eläimellisestä seksistä on jees 😀
