Skip to main content

Heinäsirkka ja minä

Juhannustaiat on tehtynä ja onkin aika siirtyä arjen tuomiin taikahetkiin. Itselläni juhannus meni lepäillessä ja piirtäessä rästiin jääneitä anatomian piirustuksia. Lempihommaani lämpiminä kesäpäivinä juhannustaikojen ja uimisen jälkeen on varjossa köllöttely ja oleilu. Köllöttelyssä ehdottomasti parasta on kauniiden maisemien katselu ja ajatusten virtaaminen. Rentoudesta käsin kaikki tuntuu niin paljon helpommalta ja luottamus asioiden järjestymiseen on parhaimmillaan juuri tuossa rennossa olotilassa.

Tuossa varjossa köllötellessäni säärelleni hyppeli heinäsirkka. Ensin luulin sitä ruskeaa tyyppiä kuivuneen nurmikon korsiksi, jotka kutittelivat säärtäni. Meinasin pyyhkäistä sen kädelläni menemään, mutta huomasinkin, että se oli heinäsirkka. Voi kuinka ilahduinkaan siitä, että hän oli tullut seurakseni tähän hetkeen. Lähemmin katseltuna heinäsirkka on todella vaikuttavan näköinen. Silmät ovat erityisen sympaattiset.

Yllätyin kovin siitä, miten kauan hän jaksoi olla säärelläni. Tutkin häntä ja hän levollisena jatkoi oleiluaan. Minua jopa hymyilytti ajatus, että niin ne energiat välittyvät myös eläinkuntaan asti ja muuhun ympäristöön meistä. Mitä rennompi olomme on, sitä varmemmin myös kohtaamisia eläinten kanssa tulee. Hänkin tunsi varmasti olonsa turvalliseksi säärelläni, koska ei hyppinyt siitä pois. Arjessa onkin hyvä muistaa, että kaikki mitä olemme, värähtelee tietyllä taajuudella ja on valintamme mitä haluamme ympäristöömme jakaa omalla olemuksellamme.

Raamatullisessa vertauksessa heinäsirkkaparvet olivat vitsaus muinaisessa Egyptissä, jotka saivat massiivista tuhoa aikaan. Tämä on raamatun mukaan merkki Jumalan vihasta. Tämä onkin hyvin iskostunut alitajuntaamme, tai ainakin minun alitajuntaani ennen kuin annoin muun tietoisuuden tulla ja kertoa mitä henkilökohtaisesti heinäsirkat minulle tarkoittavat. Myös jumalan viha on minulle vieras käsite. Miksi universumi/luoja/jumala haluaisi vihata meitä? Universumi tarjoilee meille aina parhaita kehittymisen mahdollisuuksia. Egomme on ehkä toista mieltä ja haluaa syytellä kaikkea ulkopuolellamme, etenkin silloin kun emme ole valmiita ottamaan vastuuta omasta elämästämme.

”Nyt on siis selkeästi aikani jälleen hypätä johonkin tuntemattomaan ilman takeita siitä mitä tuleman pitää. Epävarmuuden sietäminen juuri näillä uusien loikkaamisten hetkellä vaatii rohkeutta ja sitä meissä jokaisessa on.”

Spirituaalisella tasolla heinäsirkka kertoo meille uskalluksesta hypätä loikkauksia eteenpäin, vaikka emme tietäisikään seuraavaa siirtoamme. Nyt on siis selkeästi aikani jälleen hypätä johonkin tuntemattomaan ilman takeita siitä mitä tuleman pitää. Epävarmuuden sietäminen juuri näillä uusien loikkaamisten hetkellä vaatii rohkeutta ja sitä meissä jokaisessa on. Välillä sitä saa odotella, mutta jokaisella meillä on sisäänrakennettu tieto siitä, milloin tulee toimia, vaikka emme tiedä tulevasta. Intuition ja herkkyyden ilmentymänä heinäsirkka kertoo meille myös tästä ominaislaadusta, joka meissä asustaa.

Heinäsirkka muistuttaa meille myös meidän henkisten harjoitustemme tärkeydestä. Omalla kohdallani se tietää sitä, että on aika jälleen tarkastella omia henkisiä rutiineja tai niiden puutetta ja korjata suunta, jos tuntuu, että korjattavaa on. Ja onhan sitä. Olen jo kauan haaveillut siitä, että ottaisin jälleen iltameditaatiot aamumeditaatioiden lisäksi ohjelmaani, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi. Nyt on siis aika tehdä tähänkin asiaan muutoksia. Varmasti löytyy paljon muutakin tarkasteltava, mutta aloitetaan näistä ja katsotaan mihin se vie. Kaikkea ei tarvitse korjata heti ja on mahtavaa myös sietää omaa keskeneräisyyttä.

Heinäsirkan spirituaalinen voima/merkitys tuo myös mm. näitä asioita elämään:

  • yltäkylläisyyttä
  • saavutuksia
  • astraalimatkustelua
  • eteenpäin menemistä
  • intuition vahvistumista
  • hyvää onnea
  • hyppyjä tuntemattomaan
  • rauhallisuutta
  • virtaavuutta
  • musiikin värähtelyn ymmärtäminen
  • taiteellisuutta

Yksi oman elämäni tärkeimmistä asioista on löytää tasapaino ihmiselämän ja henkisten asioiden välillä. Miten oma tietoisuus ja ymmärrys pukee kaiken näkyvän ja näkymättömän yhteen niin että kaikessa ilmentyy ja välittyy harmonia, valo, rakkaus ja tasapaino. Huomiona vielä se, että omaa pimeyttään ei saa myöskään unohtaa, koska valo ei näkyisi ilman pimeyttä. Tässäkin tulee tasapainon vallita.

Heinäsirkkamaisia hyppelyitä kohti tuntematonta! <3

Rakkaudella,
Laura